Juuri tämän te haluatte nähdä

Tällaisten juttujen kanssa täällä asustellaan. Eräskin kaunis aamu heräsin ötökkämyrkkypullon runolliseen suhinaan kun Minna tappoi torakkaa kylpyhuoneessa. Yllä olevaa yksilöä ei vahingoitettu.
We are living with all sorts of creatures that we are not used to living with. One morning I woke up to the sound of Raid - multi-insect-killer while Minna was killing a cockroach in our bathroom.

Tämä kaveri hengaili verhon takana ikkunalaudalla yksi ilta. Näitä on täällä paljon ja ovat aika harmittomia, suorastaan herttaisia.

This fellow was chilling behind our curtains one evening. But lizzards are nice, not bad at all.

Ja tämä on se hirmuhämis joka levitti kymmenet poikasensa huoneeseemme. Näyttää säälittävän pieneltä tässä kuvassa, mutta oli oikeasti isompi kuin suomalaisneidon kämmen ja hiljaiseksi veti. Brrr.

And this is the mama spider, who decided to spread all her little babies in to our room. She looks ridiculously small in this picture, but she was bigger than my hand in real life. Still get the chills.

Terveisin Spider-Lover-Saila and Murderer-Minna

Placement

Kaksi kulunutta kuukautta ovat olleet täynnä uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, hyviä hetkiä ja toki välillä niitä huonojakin. Blogiin on päätynyt vain murto-osa siitä kaikesta mitä ollaan täällä tehty ja koettu. Itse harjoittelusta ei olla kuitenkaan juurikaan kirjoitettu, joten eiköhän nyt ole sen aika. Erityisesti varmaan tulevia sosionomi-harjoittelijoita kiinnostaa tämä osuus, sillä me olemme vasta toinen ryhmä sosionomi-opiskelijoita, jotka tekevät kv-harjoittelunsa Huessa.

Aikaisemmin on jo ollut puhetta Hue Helpistä (http://www.huehelp.org/), jonka kautta teemme harjoittelumme. Tsekatkaapa muuten tuo sivu. Siinä heti etusivulla kerrotaan Diakin ja Hue Helpin yhteistyöstä ja meidätkin siellä mainitaan oikein nimeltä. Voe hyvänen aeka.

Harjoittelumme alkuosio on siis koostunut "interactive life-skills workshopeista". Minä ja Saila ollaan työskennelty Chi Langin ja An Tayn orpokodeilla ja Aino ja Henna Hue Helpin rahoittamalla Home of Affection-orpokodilla. Käytännössä tunteja pidettiin kerran viikossa. Aiheinamme olivat Hygiene, Road Safety, Group work skills ja First Aid. Meille annettiin hyvin vapaat kädet tuntien suunnitteluun, mutta tulevista tunneista juteltiin harjoittelunohjaajiemme kanssa viikottaisissa palavereissa. Tällä hetkellä olemme tekemässä Hue Helpille pienimuotoista tutkimusta orpokotien nuorten tulevaisuudensuunnitelmista ja ollaan kyllä aika innoissaan siitä. Kuitenkin aika iso osa ajastamme orpokodeilla on koostunut vain lasten kanssa hengailusta ja pelailusta, joten on todella piristävää vihdoinkin tehdä jotain vähän konkreettisempaa.

Käsittääkseni tulevien harjoittelijoiden työhön kuuluu noiden life skill-tuntien lisäksi myös englannin opetusta. Sitä silmällä pitäen tässä ilmainen vinkki vinkkinen: Tehkää mahdollisimman paljon puheharjoituksia. Nämä muksut osaavat aika paljon sanastoa, mutta lähinnä vain kirjallisesti. Englannin puhumista ei todellakaan harjoitella tarpeeksi täällä.

Tässä muutamia kuvia orpokodeilta. Vaikka välillä ollaan oltu aika turhautuneita ja lasten luottamuksen saavuttaminen otti alussa aikansa niin ei voi kyllä sanoin kuvailla kuinka hienoja hetkiä ollaan saatu näiden lasten kanssa viettää. Nää lapset on ihan mahtavia ja älyttömän luovia myös! We love them!!! ja vaikuttaa siltä, että kyllä meistäkin aika lailla tykätään :)

AN TAY:

Tunnilla.

Having a lesson.

Tehtiin hattuja Halloweenina.

We made hats on Halloween.

Max on myös vapaaehtoisena Hue Helpillä. Hän opettaa An Tayssa ranskaa ja enkkua ja osaa myös viihdyttää lapsia :)

Max is also a Hue Help volunteer. He teaches French and English at An Tay and clearly knows how to entertain kids:)

Valokuvien ottaminen on lapsista tosi hauskaa. Varsinkin kun saa itse ottaa niitä kuvia.

Taking photos is so much fun. Especially when the kids get to use the camera themselves.

Hue Helpin vapaaehtoiset pitämässä hauskaa lasten kanssa.

Hue Help volunteers having fun with the kids.

CHI LANG:

"What time is it?"

"It's time to take weird pictures..."

"...and play one more Bingo!"

Varmasti tulee ikävä näitä kaikkia lapsia ja Hue Helpin porukkaa!

We will miss these kids, Hue Help staff and volunteers!

Minna-an enthusiastic Finnish volunteer :)

Motorbike trip, awesome!

Viikko sitten maanantaina päätimme viettää oman viikonloppumme motskari-retkellä Hoi Aniin. Kävimme Hoi Anissa jo kerran aikaisemmin, nyt tavoitteena olikin nauttia huikeista näkymistä matkan varrella. Vuoren läpi kulkevan tunnelin sijaan otimme vuoren yli kulkevan reitin ja oli kyllä pepun puutumisen arvoinen juttu se! Hieman aurinko pääsi polttamaan meitä ulkomaalaisia, kuskit olivat varustautuneet pitkähihaisilla matkaa varten. Niin olin minäkin seuraavana päivänä. (Terveisin nimim. tyylikäs oikean käsivarren punoitus.)

A week ago we decided to spend our weekend on a motorbike trip to Hoi An. We had been there once before, but wanted to see the beautiful views on the way. Instead of going through a tunnel, our motorbikes took us over the mountains, where the views were pretty amazing. Weather was just perfect, though we got a bit sunburned.. Hmm, wonder why both of our drivers were wearing jackets with long sleeves.


From My Son, Unesco World Heritage. Went to see that on Tuesday morning before leaving Hoi An and heading back to Hue.
My Son, osa Unescon kulttuuriperintöä. Kävimme katsomassa näitä ihmeitä tiistai-aamuna ennen Hueen paluuta.


Eating the marble mountains, as you can see.
Marmovuoria syömässä, kuten kuvasta näkyy.



Views from the top of a marble mountain. Näkymiä marmorivuoren huipulta.

Minna ja kuskinsa Top, jota myös Topiksi kutsutaan. Minna and her driver Top.

Elefantti-lähde jolla pysähdyimme matkan varrella virvoittumaan. Kaunis paikka, vesi kirkkaan turkoosia ja mukavan viilentävää.
Elephant Springs where we stopped on our way to Hoi An. It was a very beautiful place with it´s refreshing turquoise water.

Tan, my reliable driver. Tan, luotettava (ja pieni) kuskini.

Turvallisesti ajeltiin välillä aika vekkulia nopeutta mutkaisia vuoristoteitä ylös ja alas. Ylös päin ajettaessa mietin että vetääkö mopo huipulle asti ja alas päin tultaessa että toimiiko jarrut varmasti. Nopeuksista ei ole tietoakaan, sillä motskarin nopeusmittari ei pelittänyt. Mahtavaa oli silti!

Maisemia matkan varrelta. Views on the way.

Huế Rocks!

Ulkomailla pidempään ollessa tulee ikävöityä monenlaisia asioita. Mulla yksi suurimmista ikävöinnin kohteista on ollut live-musiikki. Vietnamilainen musiikki on aivan hirveätä. Oikeasti. Joka paikassa soi kauhea kohtalokas iskelmä-poppi. Ei kestä. No, voitte arvata kuinka onnessani olin kun tulkkimme järjesti meille liput ihan ihkaoikeaan rock-konserttiin keskiviikkona. Valitettavasti Saila oli toipumassa karmeasta ruokamyrkytyksestään, eikä voinut tähän häppeninkiin sitten osallistua:(

Konsertissa soitti kaksi keskenään hyvin erilaista bändiä. Ensimmäinen poppoo oli tanskalainen rock-bändi nimeltään The Blue Van. Ne oli tosi tosi hyviä ja lavashowtakin löytyi. Itse tykkään vähän raskaammasta musiikista enemmän, mutta todellakin nautin tästä keikasta.

Seuraava potilas oli vietnamilainen bändi nimeltään Silent. Poijaat soittivat melodista death metallia. muahahahahahaha! Lohikäärmeentappomusiikkia? Kenties, sillä kovin nautinnollista se ei ollut. Pojilla oli ihan oikeat maneerit ja kaikki, mutta pelkkä pitkä letti ja kitara ei tunnetusti vielä tee kenestäkään muusikkoa, edes hevimuusikkoa;) Jokatapauksessa, ehdottomasti näkemisen ja kuulemisen arvoinen kokemus. Myönnettävä on, että olen kuullut huonompaakin musiikkia, myös Vietnamissa (varsinkin Vietnamissa), mutta en nyt ehkä levyä ostaisi.

Vietnamilaisesta yleisöstä on vielä sanottava sen verran, että porukka oli kyllä hieman eksyneen oloista. Ei taida rokkikonsertit olla ihan arkipäivää täällä. Hienosti ne silti heiluttivat käsiään ja vesipullojaan ja kaksi suloista pikkulasta pogoilivat ihan kikseissään death metallin tahdissa. hähähä.


When you're abroad for a longer time you may miss all kinds of things. For me one of the biggest things has been live music. So you can imagine how happy I was when our translator arranged me a ticket to a rock concert that was held in Hue sport hall on Wednesday. Sadly enough Saila was just recovering from the awful food poisoning and couldn't come :(

The two bands in the concert were very different from each other. The first one called The Blue Van was a rock band from Denmark. They were really really good. I'm into a bit more heavier stuff but I enjoyed their gig a lot.

The other band then was from Vietnam. They played melodic death metal! mwhahahahaha. If you've been to Vietnam and heard Vietnamese music you know that death metal, even a melodic one is not what vietnamese people listen. The boys had all the right manners but sadly enough having long hair and a quitar does not make you a good musician. It was a really nice experience and I have heard a lot worse music before, also in Vietnam, but they just weren't that good. So, when they introduced themselves:" We are Silent" My comment was: "Please be!"

The crown prince and princess of Denmark were attending the concert as well. How coooool;)
Tanskan kruununprinssi ja -prinsessa olivat myös katsomossa. Vähänkö kuulia heiiiiiii;)

The Blue Van!

Somebody give food to these boys, please.

Antaisko joku näille pojille ruokaa, kiitos.

Silent!

ơrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!!!!

Jälleen kerran on sanottava, että tämä konsertti oli erittäin mukava lisä kaikkiin mahtaviin kokemuksiin rakkaassa Huếssa. (oonko pro kun kirjoitan sen vietnamilaisittain, ooonko???)

Once again, what a great add to all the wonderful experiences in our dear Huế City

Tässä pikku maistiainen vietnamilaisesta death metallista. Valitettavasti soundeista ei saa juuri mitään irti. Olin ihan kajarin vieressä. Pääsette kuitenkin ehkä vähän tunnelmaan. Varoitus: EI HERKKÄHERMOISILLE/-korvaisille ;) Saila, omistan tän sulle.

Here's some Vietnamese death metal for ya. Sorry for the sounds. Can't really hear anything but noice but maybe you get some picture of what was going on. Warning: NOT FOR THE FAINT OF HEART ;) Dedicated to Saila.

-Moshing Minna