Ssssnake!

Eilen illalla otimme taksin erääseen paikalliseen ravintolaan, jossa emme ole ennen käyneet. Paikan nimi oli Ong Chay, jos haluat tämän postauksen jälkeen käydä testaamassa;) Tarkoituksena oli vapaaehtoisporukkamme kanssa mennä syömään käärmettä. Saimme katsella koko valmistusprosessia myrkkykäärmeen pyydystyksestä verien valutukseen ja nahan poistamiseen. Käärmeen sydän sykki lautasella vielä pitkään ja sen suu aukeili vielä pään katkaisun jälkeen… joko tuli nälkä?

No, tästä näystä oli kuitenkin siirryttävä pöytään. Sillä välin kun kärmes sihisi pannulla, aloittelimme herkkuateriaamme ihanilla pikku drinksuilla. Toisessa pullossa oli käärmeen verta ja toisessa käärmeen maksaa. Alkoholilla lantrattuna tietenkin. Itse käärmeannoksia oli tarjolla neljää eri sorttia ja tarjolla oli päätä lukuunottamatta aivan kaikki osat nahasta sydämeen, jonka harjoitteluohjaajamme Josh rohkeana nielaisi veriviinan kera. nam.

Käärme oli todella sitkeää ja täynnä pikku luunpaloja. Varsinkin kivat kelta-mustat nahkapalat olivat aika työläitä pureskeltavia. Itse mausta on vaikea sanoa mitään. Ei kovin hyvää, mutta ei aivan hirveätäkään, aika mautonta loppujen lopuksi. Olimme kuulleet että käärme maistuisi kanalta, mutta itse en kyllä yhtäläisyyttä löytänyt.

Nahkapaloja nuudeleiden kera. Snake skin with noodles. yummy!

Kermaista käärmesoppaa. Ihanaa! Creamy snake soup. Wonderful! ;P

Kun kerran oli näin hyvään alkuun päästy, niin päätettiin sitten testata myös Saku Sammakkoa. Tämä kaveri olikin vähän lihaisampaa kamaa ja helpompi syödä kun eivät luut narskuneet suussa. Mautonta oli sekin, eli ei ihan hirveästi innostuttu.

Kaiken kaikkiaan tämä odotettu ”kerran elämässä”-kokemus sujui ihmeen kivuttomasti. Mitä nyt oli vähän omituinen olo vatsassa illalla... Tänään vois kuitenkin syödä jotain länsimaalaista…

----------------------------------------------------------------------------------------------

Last night we took taxi to a local restaurant. The place is called Ong Chay if you feel like testing it;) The purpose of our visit to Ong Chay was to eat SNAKE with our supervisors and volunteer group. We got to see the whole process from catching the poisonous snake to draining its blood and peeling its skin and all..The heart of the snake was still beating on the plate and its mouth opened after the head was cut off. Hungry? Anyone?

Well, from this view it was time to go to the table. While the snake was hissing on the pan, we started our yummy meal with some nice drinks. One bottle contained the snake’s blood and the other its liver. We had altogether four snake dishes. Except for the head, every part of the snake were served including the skin and the heart which our supervisor Josh bravely swallowed. yum.

The snake was really chewy and full of small bones. Especially the nice black and yellow skin pieces were quite challenging to eat. From the taste itself it’s difficult to say anything. It wasn’t terrible but not terrific either. Quite tasteless actually. We had heard that it would taste like a chicken but at least I couldn’t trace that taste from it.

Having such a nice start already, we decided to try out FROG as well. This fellow was a bit easier to chew but it was also quite tasteless, so no hoorays for that dish either.

All in all this “once in a lifetime”-experience was quite painless. Maybe there was a bit strange feeling in the tummy in the evening but that’s pretty much it. However, I think I’d like to eat some western food today…

Oodi ranskalaiselle leipomolle.

Tämä postaus on oodi ranskalaiselle kahvilalle, joka sijaitsee kivenheiton päässä hotellistamme. (*muks*, kivenheitto)

Ranskalainen leipomo on itseasiassa hyväntekeväisyystyötä, se tarjoaa koulutusta nuorille, joilla ei välttämättä muuten siihen olisi niin hyvää mahdollisuutta. Tavoitteena on myös saada mahdollisimman moni koulutetuista nuorista työllistettyä ja niin on kuulema käynytkin monelle opiskelijoista.
Leipomossa myydään leipureiksi opiskelevien nuorien tuotoksia ja myynnistä saatu voitto menee koulutustyön tukemiseen. Kuinka mahtavaa!
Iso plussa myös allekirjoittaneen S. Ohrasen mielestä on tähän mennessä paras kahvi koko Huen kaupungissa, eikä leipomon kahvin jälkeen tee kyllä mieli muita enää mennä kokeilemaankaan. Se on tosi rakkautta se!


French Bakery is located at 46 Nguyen Tri Phuong Street.
Paikan osoite on 46 Nguyen Tri Phuong Street, jos satut Hueen reippailemaan.


Kahvilan seinillä on kuvia työstä ja vapaaehtoisista ym., joten paikan sanoma tulee selväksi asiakkaalle aivan varmasti.
There are pictures on the walls telling about their charity work.

Valikoimista löytyy sekä suolaista että makeaa, kuvassa näkyvä juustoleipä on aikas hyvää.
There are both salty and sweet pastries, the cheese toast in the picture was pretty good.

Ja tänne osastolle eksytään sitten sellaisina päivinä kun tarvitsee hieman ekstra energiaa. Eli hmmm... joka toinen päivä ;)

And these you can buy when you are having a bad day and are in need of extra energy ;)

Ja tässä kuvaa oviaukosta sisäänpäin, kahvilassa on myös yläkerta ja mikä parasta, siellä ei huuda vietnamilainen iskelmä tai tekno täysillä, luksusta!!
The Café is on two floors, the best thing is that they are not playing vietnamese techno there, luxury!

Shortly in english:

This post is an ode to the French Bakery, that is located near to our hotel. Their business card is telling this:

"The French Bakery is a charity: its aim is top find jobs to young disadvantaged Vietnamese by offering them a real job training in bakery and pastry.

The money generated by the sale of the products helps to finance training program, so don´t hesitate!"

As far I have understood correctly, the pastries sold are made by the students. And they are really good!

Their coffee is the best I have tasted so far. And I don´t even want to taste other coffees anymore, this is true love!

All these delicious days: Hang me.

Viime perjantaina menimme päivälliselle yhdessä tulkkimme Nhin ja ensi keväänä Suomeen tulevan Tonin kanssa. Paikka oli nimeltään Hang Me, jonka vietnaminkielinen tarkoitus lienee eri kuin englannin.
Tulkkimme Nhi tilasi meille ja päädyimme menemään läpi koko menun kakkuset, joita oli siis kaiken kaikkiaan kuusi. Tässä alla kuva vain muutamista. Enimmäkseen riisiä ja katkarapua eri muodoissa, mutta herkullista. Nam nam Vietnam!

Last Friday we went out to have some dinner with our translator Nhi and a guy who is coming to Finland next March, Ton. We went to a place called Hang Me, haa haa. It must mean something else in vietnamese.
Nhi, our dear translator ordered us all sorts of things and we ended up going through the whole list of so called cakes. They were so good, little snacks. Rice jelly was something totally new, but delicious and I even liked the shrimp though I usually do not. Nam Nam Vietnam indeed!


Our food in process. Ruokaa valmisteilla.

Our fifth dish, called (maybe) Ban Ram It. It is shrimp on a rice jelly bed, was gooood.

Viides ruokalajimme, nimeltänsä (ehkä) Ban Ram It. Katkarapumössöä riisihyytelöpedillä, oli hyvää.

Tables and chairs are rather small... everywhere. Girl in a yellow shirt is Nhi, our translator and she is very nice. (She paid for me to say it in our blog. Not really.)
Tuolit ja pöydät on pieniä ja muovisia... joka puolella. Tuntuu varmasti oudolta Suomeen palatessa kun ei polvet koske leukaan syödessä.

Ton, who is coming to Finland next Spring. Ton on tulossa Suomeen vaihtoon ensi keväänä.

This is where we started, Banh Beo. White thing is rice jelly and the orange thing is shrimp and the yellow thing is something, tasty all in all.

Tästä aloitimme, Banh Beo. Valkoinen on riisihyytelöä, oranssi on katkarapua ja keltainen jotain muuta, mutta kaikki yhdessä tosi hyvää.

Viimeisen viikon aikana olemme myös jatkaneet harjoitteluamme orpokodeissa, vaihtelevalla menestyksellä. Välillä saa hakata päätä seinään ja välillä nauttia lasten kanssa olosta. Mutta that´s life! Eilen saimme olla mukana katsomassa tulvien tuhoamien talojen kunnostusta maaseudulla. Tarkoitus oli olla apuna projektissa, mutta emme hirveästi päässeet käytännössä tekemään. Huippua oli silti nähdä avun menevän konkreettisesti perille sekä Punaisen Ristin että Hue Helpin toimesta!

Tänään leikimme turistia ja kävimme Huen nähtävyyksiä kattelemassa, oli mahtavaa. Huomenna menemme vielä takaisin, joten kuvaraporttia seuraa vasta myöhemmin.

During the last week we have continued working in orphanages. Some moments are nicer than others, but that´s life!

Yesterday we went to rural areas to possibly help in renovating houses that were damaged by the last floods. We did not get to do so much, but it was great to see Red Cross and Hue Help´s help help in practice, and that it really reached the people!

Today we had a tourist day around the Citadel in Hue. Tomorrow we will go and see some more, so more precise report will follow later.

Take care you all! Tsemppiä kaikille!