Viime reissulla tähän aiheeseen tutustuminen jäi vähäiseksi, joten päätimme korjata asiaa tällä kertaa. Teimme Huesta käsin DMZ-tourin (City tour-hotellin kautta, sijaitsee Le Loi- kadulla) ja Joelin kanssa tutustuimme Saigonissa sotamuseoon. Alunperin oli tarkoitus tehdä dmz-reissu moottoripyörillä, mutta erinäisten sattumusten kautta teimmekin bussireissun, joka oli ihan ok, joskin todella pitkä 12 tunnin päivä. Suosittelemme kuitenkin tekemään kaikki mahdolliset retket moottoripyöräreissuina, jos vain mahdollista. Ne on vaan niin paljon antoisempia ja mukavampia.
Vietnamin sota käytiin vuosina 1959-1975 Pohjois-Vietnamin ja Etelä-Vietnamin, sekä molempien kansainvälisten liittolaisten välillä. Sodassa kuoli yli 4 miljoonaa vietnamilaista, joista 2 miljoonaa siviilejä. Amerikkalaisia kuoli 58 000 ja muiden maiden kansalaisia tuhansia. Sota päättyi lopulta Pohjois-Vietnamin voittoon. But today one Vietnam, one family, kuten oppaamme sanoi.
Ylimmässä kuvassa on rock pile-niminen jenkkien vanha tukikohta lähellä dmz-aluetta, joka jakoi Vietnamin kahtia pohjoiseen ja etelään.
Khe Sanh, USA:n merijalkaväen tulitukikohta Etelä-Vietnamissa. Se joutui taistelutoimien kohteeksi 1968. Nykyään alueella on museo, sekä kahviplantaaseja.
Taulussa lukee: American troop praying to god for escaping from Khe Sanh "Hell"
Vinh moc-tunnelit, jotka rakennettiin suojelemaan ihmisiä alueen kovilta pommituksilta. Kovalla tarkoitetaan seitsemää tonnia pommeja jokaista naista, miestä ja lasta kohti! Tunneleissa asui kuuden vuoden ajan n. 60 perhettä ja yhteensä 17 lasta syntyi täällä. Oli kyllä mieleenpainuva kokemus nähdä nämä tunnelit. Kuinka uskomatonta mielenlujuutta ja tahdonvoimaa niiden rakentaminen ja niissä asuminen onkaan vaatinut!
Eipä ollut perheillä kovin kummoiset tilat...
Sotamuseossa oli esillä järkyttäviä kuvia sodan vaikutuksista, erityisesti amerikkalaisten käyttämän Agent Orange-kasvimyrkyn seurauksista; tuhoutuneista mangrovemetsistä, vaurioituneista sikiöistä ja epämuodostuneista lapsista. Lisäksi esillä oli mm. kuvia sodasta ja amerikkalaisten maastoon jättämää sotakalustoa. Aika propagandamainenhan tuo museo oli. Julmuuksia toki tapahtui molemmilla puolilla. Oli hyvä, että teimme nämä reissut, mutta vielä riittää paljon opittavaa tästä sodasta. Ei ihan hetkessä aukea kaikessa laajuudessaan.
Kaikesta huolimatta sota ei ole päivän puheenaihe Vietnamissa. 70% Vietnamin väestöstä on syntynyt sodan jälkeen. Vietnamilaiset tuntuvatkin elävän vahvasti tässä päivässä ja maa kehittyy kovaa vauhtia. Vietnamilaisten yritteliäisyys ja iloisuus kovien olojenkin keskellä pistää allekirjoittaneen usein miettimään miten pienestä sitä sisukas suomalainen jaksaakin aina murehtia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti