keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Innostusta ja hämmennystä

Chao ja terkut helteisestä Huesta! (+32, tuntuu saunalta)Täällä vaatteet venähtävät muodottomiksi kuten ennenkin, Citadel one hour ja River cruise veri bjuutiful-huutoja ei pääse karkuun ja paikat ovat tutusti rempallaan, vaikka uuttakin on toki noussut katukuvaan. Autoja tuntuu olevan paljon enemmän kuin 2009, teille ei tosin ole tehty yhtään mitään. Pääsimme onnellisesti perille eilen iltapäivällä ja vaikka lennot veikin aika hyvin mehut näistä naisista ja siitä miehestä, niin aikamoinen eka päivä saatiin aikaiseksi kuitenkin:)

Muutama sana matkasta:
-Sheremetyevon kenttä oli pelättyä parempi, mutta kovin kallis...
-Aeroflot pysyi ilmassa, mutta penkit olivat kovat ja mun "viihdekeskus" hajosi heti alkuunsa. Ei tullut myöskään nukuttua niillä penkeillä. Nice.
-Lennot olivat kuitenkin ajoissa ja Hanoissa passintarkastuskin sujui sutjakasti. Sailakin oli vastassa, eli kaikki hyvin. Aikaa jäi vikan lennon odotteluun sen verran paljon, että ehdittiin tutustuttaa Joel sekä vietnamilaiseen ruokaan (nuudeliketto kanannahkapaloilla) että vietnamilaisten länkkäri-ihailuun. Eräs perhe tuli pyytämään Joelia kuvaan heidän kanssaan. Minäkin pääsin, mutta Joel oli kyllä päätähti tällä kertaa:) Perheen pienellä tytöllä oli vieläpä ruusupuska kädessä, olikohan ihan tarkoitukseen hankittu? :D Kulttuurishokkia kerrakseen.

Eilen nähtiin jo monia tuttuja ja käytiin lemppari-intialaisessa syömässä. Työntekijät siellä näyttivät vaihtuneen (höh, ei ilmaista hedelmälautasta siis;) mutta Omar Khayyam's tarjoilee silti edelleen ehdottomasti parasta intialaista mitä ollaan syöty. Ex-kotimme Binh Duong III:sen työntekijä muisti mut vielä nimeltä ja tivasi lasten hankinnasta. "Nine years married, when babies?" ööööö, maybe later yes bye. Cafe on Thu Wheelsin työntekijä muisti meidät myös hyvin. Aika siistiä:)

Brown Eyesissa nähtiin mm. Tuan a.k.a. Asmo ja "Hiiripoika",joka ei muistanut meitä,mutta kovin oli taas innoissaan. Tavattiin myös Van, Nhi, Nguyen, Top ja Duy:)

Tänään ollaan hankittu paikalliset liittymät ja vuokrattu pyörät. Kylläpä voi pyöräily tehdä ihmisen onnelliseksi! Se ei ainoastaan ole miellyttävämpi tapa liikkua täällä helteessä, vaan siihen liittyy niin paljon hyviä muistoja viime reissusta, toki myös niitä lukuisia rengasrikkoepisodeja. Meidän vakkari pyöräkorjaajasetä oli muuten edelleen samoissa hommissa samalla paikalla! Saas nähdä tuleeko hänen palveluilleen tarvetta.
Voi voi paljon on suunnitelmia, huomenna mm. DMZ-tour Huen parhaan motorbike toursien järjestäjän eli Hue Adventuresin kanssa. Paikan pomo Top on ystävämme, mutta Tripadvisorissakin heidät on rankattu ykköseksi, eikä suotta. Meidän reissu Hoi Aniin viime kerralla oli kyllä unohtumaton! :) Kohta lähdetään tutustumaan taiteilija-Tuanin uuteen kahvila/korugalleriaan!! Jee!

Lisää myöhemmin!


-Hieman punertava ja aavistuksen päivettynytkin Minna


4 kommenttia:

  1. Voi kyynel, että oon onnellinen tei puolesta! :) Nauran kippurassa tei jutuille ja muistoille joita ne tuo mukanaan! Mun on pakko päästä sinne kans takas! Voi elämä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe:) ihanaa, että elät hengessä mukana. Kyllä, messiin vaan!

      Poista
  2. Äiti sun kommentti hävis kun lisäilin kuvia, harmi...mut vastaus on sama sulle kuin sille työntkijällekin:) haha

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä huomasin kyllä,et sensuuri iski, en sit kommentoi en.=) Sähän olet kuin Anni skippaa heti kun ei tykkää.

      Poista