Palawan, Filippiinit

Seuraavassa kuvia Filippiineiltä. Enää neljä päivää reissua jäljellä...Hieno matka on ollut tässäkin maassa. Erilainen, mutta hieno:) Kuvat puhukoon puolestaan. Reissaajat ovat kuumuudesta uupuneita.









Kolme ekaa kuvaa Puerto Princesasta, Palawanin saaren pääkaupungista. Palawan on todella luonnonkaunis paikka, jossa suhtaudutaan vakavasti luonnonsuojeluun. Paikalliset kierrättävät ja roskia ei näkynyt luonnossa juuri lainkaan, varsinkin jos vertaa Vietnamiin, jossa kauniit rannat ja ojat olivat täynnä roskia:(



Nämä loput kuvat ovat El Nidosta, jossa vietettiin viisi yötä. Island hopping-tourit ja snorklailu El Nidon henkeäsalpaavan kauniissa maisemissa oli mieletön kokemus. Nähtiin mm. Nemo ja isoja kilpikonnia:) Saarien rannat olivat epätodellisen kauniita ja lähes autioita. El Nidossa pääsee muutenkin pakoon suuria turistimassoja (ainakin vielä). Tosin kovin helppo sinne ei ole päästä. Matka Puertosta kesti reilu 5 tuntia ja tiet olivat todella mutkaisia ja loppumatkasta myös kuoppaisia. Todellinen bumpy ride. Itse kylä ei ole kovin kummoinen ja sähköt toimivat vain 2pm-6am välillä.























Kaksi edellistä yötä oltiin Sabang beachilla (kaksi vikaa kuvaa sieltä) Törsättiin resorttiin, hähä. Nyt ollaan takaisin Puertossa ja täältä mennään vielä pariksi yöksi Manilaan shöppäilemään. Sitten kotia kohti. Paluu todellisuuteen tulee olemaan taas vaikea, luulen ma. Cam on ja salamat lukijoille:)

Sota

Vietnam on jääkahvia kondensoidulla maidolla, pho-keittoa punaisilla muovijakkaroilla, riisihattuja kovaa työtä tekevien naisten päässä, tööttäilevien mopokuskien loppumaton jono, kauniita hymyileviä pieniä ihmisiä, suitsukkeiden tuoksua ja roskien lemua haljenneen tien reunassa, meteliä, naurua, cyclokuskeja, vuoria, merta, jokia, haisevia kaloja ja kuolleita kanoja kepissä roikkumassa. Vietnam on tätä ja niin paljon enemmän. Se on myös maa, jolla on surullinen sotaisa historia.

Viime reissulla tähän aiheeseen tutustuminen jäi vähäiseksi, joten päätimme korjata asiaa tällä kertaa. Teimme Huesta käsin DMZ-tourin (City tour-hotellin kautta, sijaitsee Le Loi- kadulla) ja Joelin kanssa tutustuimme Saigonissa sotamuseoon. Alunperin oli tarkoitus tehdä dmz-reissu moottoripyörillä, mutta erinäisten sattumusten kautta teimmekin bussireissun, joka oli ihan ok, joskin todella pitkä 12 tunnin päivä. Suosittelemme kuitenkin tekemään kaikki mahdolliset retket moottoripyöräreissuina, jos vain mahdollista. Ne on vaan niin paljon antoisempia ja mukavampia.


Vietnamin sota käytiin vuosina 1959-1975 Pohjois-Vietnamin ja Etelä-Vietnamin, sekä molempien kansainvälisten liittolaisten välillä. Sodassa kuoli yli 4 miljoonaa vietnamilaista, joista 2 miljoonaa siviilejä. Amerikkalaisia kuoli 58 000 ja muiden maiden kansalaisia tuhansia. Sota päättyi lopulta Pohjois-Vietnamin voittoon. But today one Vietnam, one family, kuten oppaamme sanoi.

Ylimmässä kuvassa on rock pile-niminen jenkkien vanha tukikohta lähellä dmz-aluetta, joka jakoi Vietnamin kahtia pohjoiseen ja etelään.


Khe Sanh, USA:n merijalkaväen tulitukikohta Etelä-Vietnamissa. Se joutui taistelutoimien kohteeksi 1968. Nykyään alueella on museo, sekä kahviplantaaseja.


Taulussa lukee: American troop praying to god for escaping from Khe Sanh "Hell"





Vinh moc-tunnelit, jotka rakennettiin suojelemaan ihmisiä alueen kovilta pommituksilta. Kovalla tarkoitetaan seitsemää tonnia pommeja jokaista naista, miestä ja lasta kohti! Tunneleissa asui kuuden vuoden ajan n. 60 perhettä ja yhteensä 17 lasta syntyi täällä. Oli kyllä mieleenpainuva kokemus nähdä nämä tunnelit. Kuinka uskomatonta mielenlujuutta ja tahdonvoimaa niiden rakentaminen ja niissä asuminen onkaan vaatinut!


Eipä ollut perheillä kovin kummoiset tilat...





Sotamuseossa oli esillä järkyttäviä kuvia sodan vaikutuksista, erityisesti amerikkalaisten käyttämän Agent Orange-kasvimyrkyn seurauksista; tuhoutuneista mangrovemetsistä, vaurioituneista sikiöistä ja epämuodostuneista lapsista. Lisäksi esillä oli mm. kuvia sodasta ja amerikkalaisten maastoon jättämää sotakalustoa. Aika propagandamainenhan tuo museo oli. Julmuuksia toki tapahtui molemmilla puolilla. Oli hyvä, että teimme nämä reissut, mutta vielä riittää paljon opittavaa tästä sodasta. Ei ihan hetkessä aukea kaikessa laajuudessaan.

Kaikesta huolimatta sota ei ole päivän puheenaihe Vietnamissa. 70% Vietnamin väestöstä on syntynyt sodan jälkeen. Vietnamilaiset tuntuvatkin elävän vahvasti tässä päivässä ja maa kehittyy kovaa vauhtia. Vietnamilaisten yritteliäisyys ja iloisuus kovien olojenkin keskellä pistää allekirjoittaneen usein miettimään miten pienestä sitä sisukas suomalainen jaksaakin aina murehtia...

Turistina Vietnamissa

Moikka hanipuppelit!

Tässä nyt ois tätä päivän asua. Van lahjoitti meille nämä uniikit luxury design ipho-paidat. Kiitos vain. Hottia on, tiedetään.






Pirteän aurinkoiset kasvomme päivän retken jäljiltä, hyvä fiilis!

Lapsia ja kavereita

Sunnuntaina pääsimme moikkaamaan lapsia An Tayhin. Oli kyllä aivan mahtavaa. Lapset olivat tietty kasvaneet paljon, mutta muistivat kuitenkin meidät ja tutut minnasailaa-huudot tekivät hyvin hyvin iloiseksi. Ihanaa oli myös housemothereiden lämmin vastaanotto. Olisimme ilmeisesti saaneet jäädä hommiin vaikka heti.
Jälkeemme on tullut paljon uusia vapaaehtoisia ja tällä kertaa pääsimme osallistumaan nykyisten vapaaehtoisten vetämiin leikkeihin. Meno oli kyllä ihan samanlaista kuin silloin 2009. Keskittymiskykyä puuttui ja meteliä riitti. Tulkki hiljensi porukkaa vähän väliä terävin huudoin, aivan kuten meidän Nhi aikoinaan:)


Meidän tyttöjä:)


Lapset olivat saaneet koripallokentän! Se on rakennettu Singaporelaisen vapaaehtoisryhmän voimin.


Kun tuli aika lähteä pois, olisimme saaneet mukaamme lauman lapsia. Housemother Chi sanoi vain, että yes you can take them all. Yksi uusi pieni poika piti Joelia tiukasti kädestä ja hyvin luottavaisin ilmein oli kävelemässä Joelin kanssa taksille. Awwww.



Supersuloinen Duong, tyttö, joka oli Suomessa vaihtarina 2010. Söimme ja kiertelimme hänen kanssaan night marketilla ja käväsimme pienellä jokiajelulla. Very lovely evening:)






Paikallinen pariskunta spottasi meidät istuskelemasta joenvarresta ja halusi kuvauttaa lapsensa meidän kanssamme... Öf köörs. Sori huono laatu. Olihan tuo hirmu söpö kyllä:)



Söpö oli myös ystävämme Quyn ja hänen kauniin vaimonsa Hienin Cherry-vauva! Pääsimmepä mekin pitelemään tätä pikkuista sylissä.


Quy tosiaan kutsui meidät maanantaina lounaalle heidän kotiinsa. Oli älyttömän hienoa päästä vierailemaan vietnamilaiseen kotiin ja nähdä taas vähän lähempää sitä aitoa Vietnamia, mitä ei turistina näe.

Quy ja Hien kertoivat myös hurjia juttuja paikallisten traditioista liittyen lasten saamiseen. Asioita, jotka saavat tuntemaan kiitollisuutta siitä, että asuu Suomessa. Miltä tuntuu miehestä, kun ei saa olla mukana synnytyksessä, vaan joutuu kuuntelemaan vaimon tuskia oven takana. Entä millaista on, kun äiti ei saa mm. käydä suihkussa sataan päivään lapsen saamisesta tai pestä hampaitaan!?! Ihoa saa puhdistaa veden sijaan vain alkoholilla tai saunomalla. Älkää kertoko Hienin äidille, mutta Hien kyllä peseytyy salaa äitinsä mentyä nukkumaan. Hien ei myöskään saa mennä ulos sataan päivään, mutta vauva pitää hänet kiireisenä ja tekemistä riittää kotonakin. Aika hurjalta kuulostaa silti näin länkkärin korvaan! Huh huh. Ihana oli kuitenkin nähdä, miten onnellisia he olivat ja miten isyys oli muuttanut Quy:ta. Mies ihan hehkui puhuessaan perheestään:) Niin liikkistä!


We wish all the best for this happy family!:) <3

Kaikenlaista kivvaa

Muutaman päivän tuijottelun kohteena olemisen tulos on tässä. Terve fiilis. -S






Rottapaikan spring rollssit oli niiiiiiiiin hyviä, vaikka muuten oltiin kyllä aika pettyneitä. Ei ollut vesipinaattia valkosipulilla. Ei ollut seesamipossua. Kana oli kuivaa. Niin väärin, niin väärin. Mutta rollssit toimi jeah :) -S



Citadel oli hieno, mutta valitettavasti rapistumaan päässyt pingpong dynastian aikainen keisarin asuinpaikka. Alue oli kuin pieni kaupunki kaupungin sisällä. Mielenkiintoinen ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka, läkähdyttävän kuuma päivä vain verotti hiukan intoa. Citadelista löytyy paljon infoa netistä jos jotakuta kiinnostaa oikeat faktat:) -J-



Paikallisen jehun, eli buddhan juhlat vetivät parfyymijoen täyteen kirkkaasti koristeltuja laivoja. Musiikki pauhasi kovaa ja laivat lipuivat mysteeriksi jääneelle palvontapaikalle vain tullakseen kotvan kuluttua samaa reittiä takaisin. Tätä huvia siis riitti moneksi tunniksi. -J-






Tuan uuden kahvilansa edessä, oli oikein ihanata. Kaunis paikka, oivallinen palvelu, hyvät hinnat, epäturisti-fiilis, ihana Tuan ja ympäröivä taide. Sanoinko jo että oli ihanaa ;) -S

No comments?

Bloggaajat tykkää kommenteista. Älä siis dissaile meitä anonyymina siellä Demi.fi:ssä, vaan jätä rohkeasti kommenttia ja kuulumisia:) Kommenttien tarkistus pitäis nyt olla poistettu, eli kaikki voivat vapaasti huudella meille. Seurauksista en sano mitään. Blogin asetuksista nähdään, että blogiamme on tänäänkin käyty katsomassa yli 50 kertaa. Jättäkää siis jälki itsestänne ja ehkä, EHKÄ teemme teidän kaikkien hartaasti toivoman päivän asu-postauksen! Niin, luen ajatuksianne.


iPad, tuo kätevä reissulelu. Cut the rope, syötä möllille karkkeja ja se on iloinen. Sitten olet sinäkin. Hyvää vastapainoa Dong Ba-visiiteille (lue joelin kommentti hullunmyllytorista ja tuijottelusta edellisestä postauksesta)...

Translation:// Leave us comments, don't be shy. We know you want to comment. Yes you do, you little stalkers.

Kuvia ja tunnelmia

Hiton Omput ja niiden Appsit... No nyt on kuvia, kiitos WordPress applicationin. Tässä muutamia kuvia ekoilta päiviltä. DMZ-reissu muuten siirtyi liiallisen kuumuuden takia, tehdään se myöhemmin sitten. Tiedossa todennäköisesti myös paluu kauniiseen Hoi Aniin:) -M-



Minnan ja Sailan kaveri wonder Van vei meidät paikalliselle hullunmyllytorille tapaamaan vanhempiaan ja syömään. Kuvassa lihatikkuja, mansikkaista energiajuomaa, sokeriruokojuomaa ja lihaa sekä mystisen klimpin sisältävää nuudelikeittoa. Oli siellä jotain muitakin mömmöjä, mutta en uskaltanut maistaa. T. Joel

Ai niin, edellisenä iltana Top (of the mountain) vei meidät aiemmin mainitun korugalleriakäynnin jälkeen katukeittiöön syömään kalanuudelikeittoa, joka oli yllätyksekseni parasta sapuskaa mitä olen tällä reissulla toistaiseksi saanut. -J-



Parfyymijoen ylittävä silta. Kuva otettu meidän hotellihuoneen partsilta. Onkohan paikalliset halunnu kaunistella totuutta tuolla parfyymi -nimellä, joki kuitenkin on luultavasti kaupungin viemäri. -J-



Minnan ja Joelin hotellin uima-allas. Löydettiin agodasta aika hyvä alennus (26€/yö, norm. yli 100€) tähän Century hotelliin. Aateltiin, et pooli olis ihan kiva virkistäytymispaikka, kun täällä tosiaan on ihan törkeän kuuma (välillä yli 40). Paljon edullisemmalla löytyy kuitenkin oikein hyviä majoitusvaihtoehtoja. Tätä hotellia on haukuttu tripadvisorissa ja onhan tämä jo tosi kulahtanut 4 tähden hotelliksi, mutta meidän mielestä oikein mukava. Oikeaa luksusmeininkiä halajavat löytävät kyllä Huesta oman hotellinsa. Niissä hinnat tosin ovat ihan länsimaista luokkaa. -M-



Yritin zoomailla paikallisia tyttöjä, mutta kuvaan tarttuikin katunäkymä kahvilan ulkopuolelta.. :) Tai niin ne ehkä luuli. Hahhaa. Omituisen paljon täällä ihmiset jää tuijottamaan meitä, suu auki ja silmät pyöreinä. Pullossa kasvaneita moukkia mokomat! -J-



Vanha kotikatumme näyttää edelleen lähes samalta.


Palmut on aina tosi jees.

- Posted using BlogPress from my iPad