Attending a relief trip

Maanantaina saimme mahtavan tilaisuuden olla mukana Hue Helpin ja Punaisen Ristin avustustyömatkalla etnisen vähemmistön kylään. Mukanamme veimme peittoja, kattiloita riisiä varten, sekä joitain astioita. Kylän lapsille oli tarjolla vihkoja koulunkäyntiä varten. Me suomalaiset tyttöset ostimme myös Doremon-sarjakuvasarjaa 12 osaa luettavaksi kylän lapsukaisille. Doremon on siis kissa, jonka korvat on varastettu ja sillä on päässänsä propelli. Aikamoinen seikkailija tuo Doremon ja tosi suosittu täällä päin!

We got a great opportunity on Monday and were asked to join relief trip, with Hue Help and Red Cross. We went to an ethnic minority village to distribute blankets, rice pots and some bowls for eating. Kids of the village got notebooks for their school, and we Finns had bought Doremon-comics, because it is really popular in here and kids like it. Doremon is a cat whose ears have been stolen, and he is having many great adventures!

Näkymää kylässä olevasta "kaupungintalosta", jonne kylän väki tuli vastaanottamaan tavarat.
View from the villages "town hall", where we all gathered together.

Perhekuntien edustajia, kaiken kaikkiaan kylässä on 22 perhettä.

Representatives of each household, all together 22 families.

Hue Helpin työntekijä, joka on siis toinen harjoittelun ohjaajistamme, sekä Punaisen Ristin työntekijä.

Workers from Hue Help and Red Cross, the guy on the left is one ouf our placement supervisors.

Väestön perinteisempää vaatetusta edustettuna. Oli todella kuuma auringon porotus päällä, ja paikalliset veti aika peittävillä vaatekerroksilla, tuokin hame oli aika paksunnäköistä kangasta.
A local lady in traditional clothes. It was quite a hot day, and that skirt´s textile seemed pretty thick. Depends on what you are used to, I suppose.

Kylän raitti. Olimme lievästi yllättyneitä kylään saapuessamme ja aika pian meille kerrottiinkin kyläläisten asuvan hallituksen rakennuttamissa taloissa. Hmmm. Sitten kuulimme että alunperin heimo asui vuoristossa, viidakossa, mutta hallitus halusi rakentaa juuri sille alueelle jotain, joten hoplaa heimo liikkeelle ja kuppasen tien varteen asumaan. Talot ovat onneksi kestävän oloisia, taifuunien tullessa.

The village itself. We were a bit surprised while arriving to the village and pretty soon we were told that they live in rather new houses built by the government. The people used to live in the jungle in mountains. At least the houses seemed to be strong, thinking about the typhoons, for example.

Riisikattilat ja Punaisen Ristin työntekijä-nainen, jolla oli epäilyttävän valkoinen naama. Näköjään ne whitening-töhnät toimii...

Rice pots and the other worker from Red Cross.

Muutama pienimmistä kylän lapsista. Olivat kaikki kyllä todella suloisia. Few of the very adorable kids in the village.

Jälleen kerran, oli mahtavaa päästä näkemään jotain mitä turistit eivät näe. Toisaalta, vetää aika hiljaiseksi. Vierailumme oli todella lyhyt, olisi mielenkiintoista tietää millaista elämä tuossa kylässä oikeasti on ja mitä nuo ihmiset miettivät. Hmm.

Once again, it was a great opportunity to get to see something that a tourist would not get to see. On the other hand, our visit was short and it leaves one wondering how their life really is for them. Hmm.