Kertomuksia sairastuvalta

Reissussa rähjääntyy, sehän nyt on selvää. En kuitenkaan osannut ihan ensimmäiseksi odottaa, että saan selkäni jumiin. Niin siinä kuitenkin kävi kun viikko sitten poljettiin n.4o minuutin pyöräilymatkan päässä olevalle orpokodille. Yhtäkkinen rasitus liian matalalla olevaan ohjaustankoon yhdistettynä ei tälle huonosta selästä jo verenperintönä kärsivälle naikkoselle tehnyt kovin hyvää.



Bambupatjalla kärsimässä

Eilen menin samaiselle orpokodille skootteritaksin kyyditsemänä, mutta "työnteko" oli vähän hankalaa kun selkää vihloi koko ajan. Niinpä siestan aikaan orpokodin 'house mother' tuli ottamaan minua kädestä kiinni, keppi toisessa kädessään ja raahasi yläkertaan makuulle jonkun lapsen sänkyyn. Tämän jälkeen samainen täti hieroi selkääni jotain mentholille tuoksuvaa tököttiä, jonka nimi oli joku 'electric medication balm'. Sitten täti käski meidän levätä. Siinä sitten maattiin Sailan kanssa sängyissä ja naurettiin tilanteen epätodellisuudelle.

Nyt olen kohta viikon könkännyt menemään etukenossa kuin mummo läpi taifuunin ja tulvan
parasetamolin turvin, mutta kipu ei ole hellittänyt. Rouva itsepäisen oli siis annettava periksi ja mentävä lekurin puheille. Se olikin kokemus sinänsä.



Tässä lääkärin määräämät napit. Tutkimus hoitui lähinnä kyselemällä ja sitten mentiin katsomaan minkälaiset pyörät meillä on. Jep jep. Pyörä sai muuten terveen paperit, mutta ohjaustankoa on siis todellakin syytä nostaa. Toivottavasti lääkkeistä on apua ja pääsen pian taas täysillä vipeltämään kärsivällisten ja huolehtivien matkakumppaneideni kanssa pitkin Huen mutaisia katuja.


Terveisin selkävamma-Minna


Lääkäri antamassa lausuntoa Minnan pyörästä. 700 000 dongs. It's good.


Sorry, just a mini translation this time: It's just about my back pain and seeing a doctor who examined my bike as well. Bike seemed to be healthy otherwise except the handlebar must be elevated. Minna got medicine for the pain and hopes it helps.